L-pentue

L-pentue syntyi 23.10.2017. 4 tyttöä ja 1 poika.

IMG_2864

L-pentue on seitsemäs bolognese-pentueeni. Se on toisen sukupolven Sismix-pentue, eli myös sen emä on oma kasvattini. Pentujen isä Vilho – Hunky-Dory Infallible on omistamani koira. Hani ja Vilho ovat kumpikin nuoria koiria. Ne ovat itse asiassa olleet yhtä aikaa pentuluokassa Ylivieska 5.5.2016.

Emo on Hani – Sismix Harmonia. Hanista löytyy tästä blogista Hani harrastaa rally-tokoa.  Hani on pärjännyt tosi hyvin näyttelyssä. Sillä on kolme ROP ja kolme SERT:iä.

Isä Vilho – Hunky-Dory Infallible on Ruotsin tuontiurokseni. Sillä on todella kaunis pää ja suloinen luonne. Sen erityistaitoihin kuuluu hyppiminen melkein kattoon asti. Vilholla on näyttelyistä SERT ja CACIB.

 

Pennuilla on aina meillä pentunimet, eli sellaiset höpö-höpö -nimet, joilla niitä kustutaan aluksi. Poika on nimetty isänsä mukaan Viljoksi ja tytöt ovat saaneet nimet äitinsä mukaan: Hali, Huli, Hippu ja Hymy. Pennut ovat vielä niin pieniä, ettei niiden luonteista pysty kovin paljon sanomaan.

Pentujen sukutaulu KoiraNetissä.

Mainokset

L-pennut 2 viikkoa

Kahden viikon iässä alkaa tapahtua. Silmät avautuivat näillä pennuilla tasan 14 vrk iässä. On aina ihana nähdä pentujen silmät. Ne alkavat jo vähän enemmän tietoisia olentoja.

IMG_2782
Viljo – Sismix Legenda

 

Pari viikkoa vielä menee, että pentuja voi tulla vieraat katsomaan. Silloin ne alkavat jo olla ihan eri tavalla vilkkaita ja leikkisiä.

Ilona pian 5 kuukautta

Niin se aika rientää ja lapsi kasvaa silmissä. Ilona (ent. Joy) oli aiemmin niin kovin suloinen ja kiltti pieni pentu. Nyt se on kovin villi ja kiipeää ihan minne vaan!

IMG_2578
Ilona – Sismix Kisses From Me To You

Ilonaa kiinnostaisi ihan hirveästi tutustua pentuihin. Pari viikkoa pitää vielä odotella, että pennut avaavat silmänsä (nyt ensimmäinen vasta tirkistelee) ja oppivat kävelemään ja emolle sopii, että ne lähtevät tutustumaan maailmaan.

Pennun luovutus

Pennun luovutus on herkkä laji. Monet kysyvät, eikö se ole ihan kamalaa? No ei, kun kaikki menee oikein, se ei ole kamalaa. Itse asiassa on ihanaa, kun tietää, että lattiat pysyvät puhtaina pitempään kuin 10 minuuttia pesun jälkeen ja aikuiset koirat eivät halua leikkiä klo 5.30 lauantaiaamuna. Elämä asettuu taas omille urilleen, ilman poikkeustilaa kotona.

Pennun luovutus olisi kamalaa, jos ei luottaisi siihen, että ostaja pitää pennusta hyvää huolta. Kasvattaja itse valitsee ostajat, joista tulee pennun uusi perhe. Eri pentueiden ja pentujen osalta perheiden valintaprosessi poikkeaa huomattavasti keskenään. Minulla ei siis ole yhtä tarkkaa kaavaa jokaiselle ehdokkaalle, vaan tilanteet vaihtelevat. Olen antanut viimeisen pennun perheelle, josta en viikkoa aikaisemmin ollut edes kuullut, kun taas toiset perheet ovat mukana kuvioissa puoli vuotta ennen luovutusta. Tänä aikana ollaan puhuttu puhelimessa, lähetelty viestejä, perhe on käynyt meillä esittäytymässä ja tutustumassa turkinhoitoon ja vihdoin pentujen synnyttyä ja kasvettua tarpeeksi isoiksi, perhe on käynyt tutustumassa pentuihin. Itse prosessi siis vaihtelee sekä kestoltaan että tapahtumiltaan, mutta se tähtää aina samaan lopputulokseen: pentu lähtee perheeseen, joka on motivoitunut pennunhankintaan ja luottamus on syntynyt.

Kun tiedän, että perhe tulee hoitamaan pennun hyvin ja rakkaudella, voin antaa pennun hyvillä mielin. Tiedän, että kaikki osapuolet ovat onnellisia ja tyytyväisiä, eikä minun tarvitse kantaa huolta. Toki toivon, että saan kuulla pennun kuulumisia ja perhe ottaa ongelmissa yhteyttä minuun mieluummin kuin vaikka koiralliseen naapuriin, mutta loppukädessä minun täytyy kasvattajana vain luottaa siihen että olen valinnut perheen oikein.

Kaikkien perheiden kanssa ei jää aikaa ja mahdollisuutta pitää turkinhoidon opastuksia ennen pennun muuttoa uuteen kotiin, ja joskus opastus jää kokonaan pois, jos perhe vaikka asuu kauempana. Etänä on paljon vaikeampaa olla apuna. Tämä on keskeinen syy siihen, miksi mieluiten myyn pentuni lähialueille. Tosin kasvattajalla ei ole oikeutta vaatia perheitä pyytämään apua tai ottamaan sitä vastaan. Voi edelleen vaan toivoa, että he ovat yhteydessä.

Yksi asia pennun luovuttamisessa on ajankohta. Kesällä on aivan verrattoman kivaa, kun pennut voi lykätä ovesta ulos aitaukseen joka välissä ja pennut oppivat huomaamattaan sisäsiisteyden alkeet. Myös perheiden on tästä helppo jatkaa. Joskus kuitenkin pennut syntyvät muuhun aikaan vuodesta ja nämä hienohelmat eivät tykkää pissata jos on kylmää, märkää ja tuuli puhaltaa ikävästi turkkiin. Vilauksessa pennut pakenevat sisätiloihin ja päästävät helpotuksesta huokaisten pissit lämpimälle lattialle. Sisäsiisteyden opettelu vaatii pidempää pinnaa, enemmän lattian pesua ja perheelle eri lähtökohdan.

Itse luovutustilaisuus on aika byrokraattinen. Kauppasopimus on luettava yhteisesti läpi ja se käsittää aika ikäviä asioita verrattuna siihen, että haluaisi jaella hyviä neuvoja (jotka siinä tilanteessa menisivät kuuroille korville) ja antaa hyvät fiilikset elämään uuden pennun kanssa. Mutta sopimus on käytävä läpi, myös ne ikävät korvauskohdat, rodussa esiintyvät viat ja sairaudet ja entä jos joku menee pieleen asiat. Ihan tarkoituksella en siihen tilanteeseen yhdistä turkinhoidon opetusta, koska se on sen verran jännittävä tilanne, etten usko opetuksesta jäävän juuri mitään muistiin. Ne hommat hoidetaan ennen tai jälkeen, kun pystyy paremmin keskittymään uuden omaksumiseen.

Meille odotetaan nyt lokakuun lopussa syntyväksi pentuja. Kun pennut nousevat jaloilleen, ei marraskuun säät helli ulkonaoloa, vaan on hyväksyttävä se, että sisäsiistiksi opetellaan sisällä alustalle eikä suoraan ulos. Toinen vähän kauhistuttava asia on se, että luovutus osuu joululomalle, varmaan joulun ja uuden vuoden välipäiville. Viimeisenä maailmassa haluaisin, että pentuni annettaisiin joululahjaksi. Toisaalta perheillä voi suuri silloin olla lomaa ja mahdollisuus totuttaa pentu viikon ajan uuteen kotiin, ennen kun työt ja koulut taas alkavat ja pennun on jäätävä päiväksi yksin uuteen kotiin. Hyvää ajankohdassa on myös se, että jouluhulina on ehtinyt jo mennä ohi.

Nyt eletään sitä aikaa, että jännityksellä odotetaan mitä sieltä tulee: tyttöjä vai poikia, mieluiten molempia ja toivoo kovasti, että kaikki menee hyvin ja että pennut saavat ansaitsemansa hyvät perheet. Kurjaa on, että pentuja ei riitä kaikkiin hyviin perheisiin, joihin haluaisi mieluusti antaa pennun. Pennun hankinta on kuitenkin niin tärkeä asia, joka vaikuttaa perheeseen tosi pitkään, että soisi perheiden oikeasti laittavan aikaa ja vaivaa juuri oikean pennun etsimiseen.

Lisää aiheesta: Sopiva koti