Ei se voitto vaan ne palkinnot

Tänään löytyi postilaatikosta oikein mieluista postia! Vuoden Bolognese 2018 -kilpailun palkinnot oli lähetetty ja meille tuli Vuoden Veteraani- ja Vuoden pentu II -palkinnot.

Minulle sopii oikein hyvin, että kerrankin ei tarvitse lähteä kotoa postilaatikkoa kauemmas saadakseen palkintoja!

Kiitos tiimille viime vuodesta! Aika näyttää, tuleeko tällekin vuodelle sijoituksia!

55625709_10217538025537874_2352001752888246272_o55887791_10217537904934859_255043722201268224_o

Hyvää ystävänpäivää!

IMG_5818

Ystävänpäivän kunniaksi ajattelin sanoa muutaman sanan ystävyydestä. Tämä koiraharrastus on tuonut elämääni uusia ystäviä. Ihmisiä, joihin en muuten olisi ikinä tutustunut. Se rikastaa elämää ja tuo aina uusia näkökulmia maailmaan.

Kiitos teille ystävät!

Koirat ovat meille ystäviä jokaisena elinpäivänään koko sydämmellään.
Muistataan mekin olla koirillemme ystäviä muutenkin kuin ystävänpäivänä! 

Neljä sukupolvea

img_5833

Tänään pentujen luona vierailivat naapurista mummo ja isoisoäiti. Tässä kuvassa siis neljä sukupolvea bolognesejani.

Kiitokset Konttisen perheelle pentujen hoitamisesta ja Tikkalan perheelle hyvästä yhteistyöstä näiden kahdeksan vuoden aikana!

Meidän tytöt Kajaanin näyttelyssä 13.1.2019

Kajaanin jääkylmä näyttely on perinteisesti aloittanut meidän näyttelyvuoden. Niin tänäänkin. Itse tosi jäin kotiin potemaan tautia, joka ei ole ihan päällä, mutta voisi Kajaanin jälkeen olla aika paha.

Tänä vuonna meillä oli kolmen sukupolven edustus, kun Tiitu (Sandra’s Kiss Me Kamia – mummo) oli ROP ja ROP-veteraani, Hani (Sismix Harmonia – äiti) oli Pn2 ja CACIB sekä Hymy (Sismix Loving Feeling, tytär ja tyttärentytär) Pn 4 ja varaserti.

 

Kiitos Sirpa ja Tiina!

 

M-pennut 6 viikkoa

img_5563

Voi näitä! Ihania ovat. Miten sitä voikaan unohtaa?

Olen vähän tuskaillut viimeisen vuoden aikana kasvattamisen kanssa ja miettinyt lopettamistakin. Enää en mieti. Olipa kasvattamisessa mitä muuta hyvänsä, niin pennut ovat niin suloisia ja hellyttäviä, etten siitä halua luopua!

Hyvää vuotta 2019!

IMG-20181230-WA0002

Meillä on jälleen ollut loistava vuosi! Valioita on tullut ropisemalla kotimaassa ja länsinaapurissa, yhteensä kolme Suomen ja kolme Ruotsin muotovalion arvoa! Vuosi meni jälleen kerran vähän eri tavalla, kuin mitä olin suunnitellut. Meillä perhe alkoi olla kyllästynyt jatkuviin pentueisiin, joten pidin vuoden pentutaukoa. Ihan terveellistä ja tervetullutta.

Sen sijaan otin hoitaakseni BologneseUutisten päätoimittajan pestin. Lehden tekeminen on vasta opettelussa, mutta varsin mielenkiintoista hommaa!

Vuosi sitten olen asettanut vuoden 2018 tavoitteet näin:

1. Kolmannen sukupolven pentue. Ensi vuodelle on suunniteltu kaksi pentuetta, Elsalle ja Pipsalle, jotka kumpikin ovat toisen sukupolven kasvattejani. Kolmas sukupolvi näyttää jo enemmän kasvatustyön suuntaa. Ihan rehellisesti paineet ovat aika kovat. Pystynkö saavuttamaan tuloksia eli pentuja, jotka näyttävät Sismix-koirilta? Pystynkö saamaan yhtenäisempää tyyppiä? Tähän asti kaikki ovat olleet aika omansanäköisiä, mutta pikkuhiljaa olisi aika alkaa saavuttamaan omaa tyyppiä.

Ensimmäinen, eli kolmannen sukupolven pentue toteutui, kun Pipsa sain pentueen 30.11. Mutta se yhtenäisempi tyyppi, josta kirjoitin, on aiheuttanut enemmän pohdintaa. Olen tullut siihen tulokseen, että tavoitteenani ei kuitenkaan ole yhtenäinen tyyppi. Haluan mieluummin pitää geenipohjan laajana ja se yleensä johtaa epäyhtenäiseen tyyppiin. Oma valintani on mieluummin keskenään erinäköiset pennut, kuin ulkonäön jalostamisesta aiheutuvat ongelmat muissa ominaisuuksissa, jotka kuitenkin ovat tärkeämpiä.

2. Uusia valioita. Inkeri, Hani ja Pipsa ovat yhtä sertiä vaille valioita. Muitakin toki saa tulla!

Toinen tavoite yllätti. Inkeriä ei näyttelyissä käytetty, eikä se siis valioitunut. Olen ajatellut odottaa sen kanssa veteraani-ikään ja kokeilla sitten. Inkeri ei nauti näyttelyistä, joten se saa rauhassa tehdä mitä se parhaiten osaa, eli olla hyvä lemmikki. Hani ja Pipsa saavuttivat asetetun tavoitteen ja saivat kumpikin sekä Suomen että Ruotsin muotovalio tittelit. Myös Vilho saavutti valion arvon. Vilho osallistui vuoden aikana kahteen näyttelyyn ja kummastakin se nappasi sertin ja valioitui. Olipa ihana yllätys!

37611833_10215680887390581_9064457186045853696_n
Samana viikonloppuna valioituivat Hani ja Vilho, kun heidän tyttärensä Hymy loisti pentuluokassa

3. Viettää ihan oikea loma ilman koiria!

Kolmaskin tavoite toteutui. Vietimme koiratonta lomaa koko perheen voimin Italiassa. Italia ihastutti, eikä reissu varmastikaan jää viimeiseksi. Jatkossa voi olla jopa koira-aiheisia Italian matkoja, kukapa tietää?

4. Eka havanna-pentue ainakin hyvin suunnitelluksi, jos nyt ei vielä ihan syntyneeksi!

Neljäs tavoite eli havanna-pentue ei vielä tärpännyt. Yritettiin kuitenkin ja jatketaan yrittämistä myös seuraavana vuonna. Olisihan se lystikästä, jos kerrankin tupsahtaisi muita kuin valkoisia pentuja! Rotu on muutenkin tehnyt varsin hyvän vaikutuksen.

Vuoden 2019 tavoitteet sitten? Ne taitavat olla vähän antitavoitteita

  1. Käydä vain vähän näyttelyissä. Harkitsevammin kuin aikaisempina vuosina. Jos kerran kolme koiraa ja kaksi/kolme esittäjää näyttelyä kohden on sopiva, niin miksi yrittää esittää yksin enemmän?
  2. Veteraanipuolella suoritetaan sukupolvenvaihdos ja Lilla on jäänyt lopullisesti eläkkeelle näyttelyistä. Tiitu täyttää vuoden ensimmäinen päivä kahdeksan vuotta ja siirtyy siis edustamaan kenneliämme veteraanikehiin. Tavoitteena on, ettei Tiitu kovin möksähdä tästä vaan iloisena kantaa itsensä kehässä.
  3. Kaiken kaikkiaan toivon, että kaikki menee hyvin. Olen ollut ihan älyttömän onnekas, kun kaikki emot ovat tähän mennessä olleet hyviä synnyttäjiä ja antaumuksellisia emoja. Tavoitteena on, että tämä jatkuu ja pennuista tulee jatkossakin terveitä ja reippaita koiranalkuja!

Lisäksi minulla tekisi aika tavalla mieli uutta bichon frisetä. Siihen on toki useampiakin syitä, mutta yhtenä on pitkä ikä. Vuoden loppupuolella jouduimme hyvästelemään ensimmäisen kasvattini, Naperon, 15,5 vuoden iässä. Eläinlääkäri totesi, että bichon friset ovat koiria jotka kaatuvat ns. saappaat jalassa. Sitähän en tiedä, miten pitkäikäisiksi bologneseni elävät ja miten terveinä. Kaikki ovat vielä melko nuoria, joten pitkään saa odottaa tuota tietoa.

Toisaalta taas kolmannen rodun aktivoiminen olisi tosi hankalaa, kun kotiin ei mahdu enempää koiria (siis mahtuisi toki, mutta niin, ettei kaikkien elämänlaatu huononisi) eikä aika riitä useamman pentueen hoitamiseen. Myös näyttelyissä on jo kahden rodun kanssa toinen niistä jäänyt todella vähälle huomiolle. Ei ole montaa näyttelyä tänäkään vuonna, joissa on ollut kahden rodun edustus, mutta itse en ole havannakehän laidalla ehtinyt edes kääntymään. Mutta jätetäämpä asia hautumaan! Ei kaikkea tarvitse tulevan vuoden aikana saada!

Yhtenä isona asiana, mitä olen myös pohtinut, ovat sijoituskoirat. Nyt minulla on ollut liki kymmenen sijoituskoiraa samanaikaisesti. Se on paljon! Mutta jos kotona on vanhusten ja vaivaisten osasto, niin jossainhan täytyy olla ne jalostuskoirat. Yhteistyö sijoitusperheiden kanssa on ollut tänäkin vuonna hyvää ellei erinomaista. Siitä ei ole kyse, ettei yhteistyö sujuisi. En vaan halua lisätä sijoituskotien määrää. Itse asiassa se ei merkittävästi olekaan kasvanut viimeisten pentueiden kanssa, koska emon sijoituskoti on ottanut sijoitukseen myös tyttären. Mikäpä sen hauskempaa ja helpompaa, näiden ihmisten kanssa on aina kivaa! Mutta ajatuksena on, että kun kotiin vaan mahtuu, niin olisi näppärää, että välillä kotona olisi myös niitä aktiivikoiria. Minulla ei ole koskaan pysyvästi kotona asuva bolognese synnyttänyt meillä. Olen aina käyttänyt vain sijoitus- ja lainakoiria. Tähän toivoisin muutosta tulevaisuudessa!

Kaiken kaikkiaan odotan ensi vuodesta hienoa vuotta. L-pentueet jatkavat junioriluokassa ja toivottavasti saavat joitain sertejä ja kesällä nämä nyt neliviikkoiset M-pennut pääsevät valloittamaan pentuluokan. Pentuja on toiveissa bolognese Elsalle ja havanna Martalle. Toivotaan että tärppää!

Oikein hyvää uutta vuotta kaikille ja kiitokset tästä vuodesta!