Tmi Maria Molander

Tänä vuonna se lopulta tapahtuu. Arvonlisäverovelvollisuuden rajan ylitys. Rekisteröin kennetoimintaa varten toiminimekseni Tmi Maria Molander. Ajattelin, että haluan toimia ”omissa nimissäni” enkä lähtenyt hakemaan muuta nimeä.

Mitä tämä sitten tarkoittaa? Samanlaista kirjanpitoa pidän kuten ennekin, mutta nyt vaan kalenterivuosittain, kun aikaisemmin tulot ja menot ovat olleet tiukasti pentuekohtaisia. Etukäteen on vaikea tai oikeastaan mahdoton arvioida lopputulosta, mutta alv:han on tarkoitettu lisättäväksi tuotteen hintaan. Minulla pennun hinta on ollut 1600 euroa. Alv 24% tarkoittaisi pennunhinnaksi 1984 euroa. Koska 384 euroa olisi aika iso hinnankorotus ja muutenkin tulee vähennyksiä kulujen alveista, niin ajattelin osua noin puoleen väliin ja laittaa pennunhinnaksi 1800 euroa. Se on bolognesen pennun keskihinta Suomessa, joten sen pitäisi olla ihan reilu hinta myös ostajan kannalta.

Nyt sitten pitää vaan hengitellä ja laitella loputkin paikat kuntoon pentujen tuloa varten. Teitä pikkuväkeä niin odotetaan jo!

Silmätarkastukset

Kaksivuotiaat sisarukset Ilona ja Milo K-pentueesta kävivät silmätarkastuksessa. Olin jo aiemmin tehnyt molemmille prcd-PRA geenitestin tuloksella PRA/PRA kummallakin. Kumpikin sisarus on siis geneettisesti sairas ja kävimme tarkistamassa, mikä tilanne silmissä on tällä hetkellä. Milon silmät olivat toistaiseksi puhtaat, mutta Ilonalla oli selvät muutokset jo nyt näkyvissä. Ilonalla on sokeutumiseen johtava sairaus siis jo alkanut. Milon kohdalla toivotaan kovasti, että se saisi vähän enemmän terveitä vuosia. Periaatteessa on vielä sekin mahdollista, että sillä voi olla joku toinen geenivirhe, joka estää sitä sairastumasta. Joka tapauksessa kumpikin on rajattu pois jalostuskäytöstä.

Niiden vanhemmat ovat kantajia ja kummallakin on myös terveitä jälkeläisiä. Silloin, kun tämä pentue laitettiin alulle, ei minulla tai rodussa yleisesti ollut vielä tapana automaattisesti tehdä tuota geenitestiä. Nyt ei tulisi enää mieleenkään yhdistää kahta tutkimatonta koiraa. Pienellä hinnalla voi kuitenkin rajata yhden ison surun pois. Jokainen toimiva väline on käytettävä. Mutta tosiaan Ilona ja Milo saavat nyt maksaa nämä oppirahat. Kyllä harmittaa!

Pentuja tulossa

Heinäkuussa meille odotetaan peräti kahta pentuetta. Hani Sismix Harmonia saa toisen pentueensa ja Elsa Sismix It’s Great To Be Me ensimmäisen pentueensa. Kummankin pentueen isänä on Fabio Northernpride Cotton Candy. 

 

 

58576581_2072478386208250_5216774733508378624_n
Fabio

Sismix I’m Proud To Be Me – Onni

IMG_821411.4.2016 syntyi meille ihastuttava pentue. Prinsessa sai kaksi tyttöä, Annan ja Elsan sekä yhden pojan, Prinssin. Prinssi oli ehkä kaikkein kaunein pentu, joka minulla on ollut. Sillä on ollut alusta pitäen täydellinen pää ja mitä kauneimmat silmät.

Prinssin nimeksi uudessa perheessä tuli Onni. Onnille kasvoi tosi pitkät jalat. Nuorena sillä ei ollut oikeastaan tasapainoa olemuksessaan, kun jalkoja oli vaikka muille jakaa. Naama edelleen täydellinen ja purenta priima.

img_9265

Näyttelyissä Onni ei saavuttanut isompaa menestystä. Se oli vielä aivan keskentekoinen. Vasta nyt kolmevuotiaana Onnista on kasvanut se tasapainoinen koira, minkä lupauksen näki heti pennusta. Kolmevuotiaana se voitti ensimmäisen sertinsä.

Onni on minun sijoituskoira. Se on saanut yhden pentueen vuonna 2018. Ihanteellisinta olisi, jos se saisi tänä vuonna toisen pentueensa ja ensi vuonna kolmannen pentueensa. Valitettavasti minulla itselläni ei ole sellaista narttua, jolle voisin Onnia näyttää. Kaikki ovat liian lähellä Onnin isää.

59834397_10217827146645721_5580460559700066304_o

Onnin paras ominaisuus on sen pää; kallonmuoto, mittasuhteet, silmät ja purenta. Onnilla on korkeat jalat, joten se sopii lähinnä sellaisille nartuille, jolle toivotaan pidempiä jalkoja. Onnin turkki ei ole erityisen runsas. Luonteeltaan Onni on hieno lemmikki. Sillä on myös itsenäinen ajatuksen kulkunsa ja se onkin joskus tavoitettu omatoimilenkiltä läheiseltä lenkkipolulta. Kasvattajan näkökulmasta Onni on tosi helppo ottaa mukaan, se on rauhallinen ja tyytyväinen ja hyväksyy kaikki ihmiset. Toiset urokset saavat pysyä loitommalla Onnin puolesta. Onnin terveydessä ei ole ollut ongelmia. Sen silmätarkastukset ovat puhtaat ja polvet 0/0, prcd-PRA n/n.

Iisalmi Nord 11.5.2019

Iisalmen näyttelyssä saatiin pitkä rivi palkintoja. Pikkuinen Hymy oli rotunsa paras, Onni paras uros ja näiden mummo Tiitu paras veteraani

60168396_10217826538070507_7956167289361924096_o
Vasemmalta Onni, Sismix I’m Proud To Be Me, Hymy, Sismix Loving Feelingja Tiitu, Sandra’s Kiss Me Kamia

Kasvattajan ilot ja surut

Vietin vappua tänä vuonna jälleen trimmaamalla koiria. Erinomainen keksintö saada ylimääräinen vapaapäivä!

Olen taas painiskellut tämän kasvatustyön kanssa. Kasvattaa vai eikö kasvattaa? Välillä tuntuu, että tämä on ihan järjetöntä. Unettomia öitä ja ympäripyöreitä päiviä pentujen aikaan. Pitkiä turkinhoitopäiviä, istumista autossa ja odottelua näyttelypäivinä. Mitä minä siitä saan? Mainetta ja kunniaa en ainakaan, enkä erityisemmin välitä mistään kilpailusta tai voittamisesta.

Pennuthan ovat ihania. On hienoa seurata, miten koirasta tulee äiti ja miten se osaa hienosti hoitaa pennut. Mahtavaa nähdä, kuinka pienestä pennut kehittyvät valmiiksi lähtemään maailmalle kahden kuukauden aikana. Pentuterapia on ihan ihmisen parasta aikaa. Pentuja sinänsä jaksan hoitaa kyllä, kunhan niitä ei liian usein ole.

Mutta sitten taas on ne miinukset. Vastuu painaa pentue pentueelta enemmän. On todella vaikeaa löytää hyviä tai edes kohtuullisia yhdistelmiä niin, että uskoo pentujen saavan riittävän hyvän pohjan. Vastuu painaa myös siinä, että kantoaika, synnytys ja pentujen hoito olisi myös emon parasta aikaa. Jossain vaiheessa on käynyt myös raskaaksi tutustua aina uusiin ihmisiin. Introvertille se ei ole pelkkää juhlaa. On mietittävä, mitkä perheet pystyvät antamaan pennulle hyvän kodin, missä siitä pidetään huolta, asetetaan rakastavat rajat ja kohdellaan koiraa koirana. Se ei ole aina itsestäänselvyys. Toisaalta taas pidän jokaiselle perheelle samat puhuttelut koiran hoidosta yleensä ja turkinhoidosta erityisesti. Tietäen, että suurin osa puheesta menee ohi, mutta soittaen samaa levyä vuodesta toiseen, aina ja aina vaan.

Hauskaa kyllä, ihmiset ovat myös yksi parhaista asioista tässä harrastuksessa. Tänäänkin  kun trimmailin kasvattejani, juttelin samalla niitä näitä niiden omistajan kanssa. Ihan suoraan sanottuna kasvattieni omistajat ovat varsin hyvää seuraa. Olenhan toki jokaisen perheen itse valinnut ja aika hyvällä onnistumisprosentilla. Kasvatinomistajieni kanssa on mukava puuhailla koirien kanssa ja käydä näyttelyissä. Onnekkaassa tapauksessa samaan perheeseen menee useampi koira, joten sitä samaa vanhaa levyä tarvitsee soittaa taas yhden kerran vähemmän!

Mitä siis tehdä? Lopettaakko? Hankkiakko uusia jalostuskoiria? Pitäisikö vähentää tai lisätä? Käytännössä yritän pitää jalat maassa ja pään pilvissä. Innostun edelleen uusista pentueista, joten en ilmeisesti ole valmis lopettamaan. Juuri nyt odotellaan juoksun parhaita päivä. Pitäkää peukkuja!