Pentukuume

Se on jännä juttu, miten se aina iskee. Joskus voi mennä viikkoja, joskus kuukausia, jopa vuosia ihan hyvin, mutta sitten se taas iskee. Pennun näkeminen saattaa laukaista tilanteen ja jokainen, joka omakohtaisesti on kärsinyt pentukuumeesta tietää, ettei se aina mene ohi. On toki käynyt niinkin, että tauti on uusinut kohtauksenmaisesti ja mennyt sievästi ohi. Yleensä se kuitenkin ikäänkuin aaltoilee, välillä kovempana ja välillä taas siedettävämpänä. 

Kuva

Välillä ei niinkään haluta uutta pentua, vaan uutta pentuetta. Viimeisimmästä pentueestanihan on kulunut jo neljä vuotta. Syitä tähän on ollut monia, päällimmäisenä koirissani ollut kutina, joka kesti useamman vuoden ja toisena isona syynä Lillan hedelmättömyys. 

Kuva

Nyt tauti on taas päällä! Tilannetta ei ollenkaan parantanut Kemin näyttelyssä touhunneet bichon-lapsukaiset. Useammasta suunnasta olen pentuja odottamassa, mutta en varmuudella odota yhdestäkään näistä pentu tulevaksi. Mutta ovat ne vaan niin ihania ja vaikka kasvavatkin nopeasti pois suloisimmasta pentuiästä, niin totuuden nimissä on pakko myöntää, että niin onkin paras! 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s