Bolognesen turkinhoito

Bolognesen turkinhoidossa ehkä tärkeimmät asiat ovat säännöllisyys ja perusteellisuus. Turkki pitää kammata ja pestä riittävän usein, sopiva väli riippuu vähän koiran turkinlaadusta ja asiunympäristöstä, mutta 2-3 viikkoa on itselläni sopivan raja. Rajan ylitettyä kaikki on vaikeampaa ja työläämpää, eikä paluuta vaivattomaan ylläpitoon enää ole jos takut ovat ehtineet rikkoa karvan laadun. Perusteellisuus tarkoittaa, että kun teet jotain, teet sen kunnollisesti; turkki kammataan ihoa myöten ja ihan joka paikasta ja pesu ja kuivaus viedään loppuun asti. 

Tässä selostan pääpiirteittäin ne vaiheet, mitkä kuuluvat omaan turkinhoitorutiiniini. Jokaisella on omat tapansa, tuotteensa ja neuvonsa. Tässä esitelään minun tapani. Parempiakin on, tärkeintä on aina, että turkki tulee hyvin hoidetuksi. Yhteen ainoaan oikeaan tapaan en usko. Kaikki toimenpiteet ovat helppoja ja yksinkertaisia, mutta jokainen kohta on nopeampi, helpompi ja miellyttävämpi, jos koira on saanut pienestä pennusta asti niihin tottua ja alistuu täydellisesti. Jos turkinhoidosta (tai jostain sen osasta) tulee tappelu, se helposti jää väliin ja on entistäkin vaikeampaa jatkossa. Huonosti hoidettu turkki haittaa ennen kaikkea koiran elämää, terveyttä ja hyvinvointia, omistajalle se on vain estettinen haitta joka pahimmillaan tietenkin käy myös nenään. Kun koira on totutettu hyvin turkinhoitoon, voivat sekä omistaja että koira nauttia siitä hetkestä!

Kuva

Ennen aloittamista. Turkki on epäsiisti ja hieman likainen etenkin jaloista. 

Kuva  Kuva

Kampaaminen. Kampaan koira aina rennosti sohvalla telkkaria katsellen. Käytän sekä karstaa (esim. DoggyMan on pehmeä ja kestävä karsta) sekä harvapiikkistä metallikampaa, jonka piikit ovat riittävän pitkät ylettääkseen turkin läpi. Aloitan takapäästä ja etenen eteenpäin. Järjesteys on tärkeää lahinnä kahdesta syystä: koira osaa ennakoida mitä seuraavaksi tapahtuu ja mikään kohta ei jää huomaamatta välistä. 

En koskaan kastele takkuista/kampaamatonta koiraa, koska turkkiin jää silloin takun alkuja. Jos joskus koira sattuu vaikka kuraantumaan niin pahoin, että se on pakko heti pestä, niin pesun jälkeen turkki selvitetään perusteellisesti, ja mieluusti pestään (käyttäen entistäkin laimetampaa shampooliuosta) uudelleen. 

Kuva

Silmien pudistus. Putsaan silmien alle tulleen vuodon useammalla kastetulla pumpulipallolla huolellisesti ja lopuksi kuivaan puhtaalla pumpulilla. Pestessä niitä on vaikea saada pois vaikka ennen kastelemista ei olisi mitään edes näkynyt.

Kuva

Jos kuonokarvoissa on jäämiä puruluista tms. käyn ne samalla läpi ns. viiksikammalla. 

Kuva  Kuva

Pesu. Ensin turkki kastellaan perusteellisesti. Silmien, korvien ja kuonon alueella olen erityisen varovainen, etten suihkuttaisi vettä niihin. Seuraavaksi suihkutan turkkiin valmiiksi lämpimällä vedellä voimakkaasti laimennetun shamppooliuoksen, jossa on noin 1 osa shamppoota ja loput 20 osaa vettä. Jos jalkakarvat ovat paljon likaisemmat kuin muu turkki, niin kastelen ensin jalat ja pesen ne ja huuhdeltuani jalkakarvat, täytän shamppoopullon jälleen vedellä, niin puhtaampiin osiin tulee vieläkin miedompi liuos. Shamppoota en kovin paljon hiero turkkiin, hieman vain puristelen, että se menee varmasti ihoon asti ja aika nopsaan huuhtelen pois. Jos turkki on likainen uusin shamppoopesun taas hieman laimeammalla shampooliuoksella. 

Kuva

Hoitoaine. Hoitoaine on tärkeä ja se saa olla turkissa kauemmin kuin shamppoo. Koiran voi laittaa suorastaan hoitoainekylpyyn. Kannattaa käyttää mietoa hoitoainetta, jonka saa jättää turkkiin. Itse aina huuhtelen suurimman osan joka tapauksessa pois. 

Kuva

Kampaus. Ennen kun kuivaan turkkia pyyhkeellä, käyn sen melko märkänä kammalla läpi. Puristan suurimmat vedet vain pois ennen kun nostan koiran trimmauspöydälle kammattavaksi. Jällkeen käytän harvapiikkistä metallikampaa. 

Kuva

Kuivaaminen. Kun turkki on kammattu, sen voi kevyesti kuivata pyyhkeellä. Itse jatkan kuivausta käymällä sormikammalla turkkia läpi, niin että kiharat saavat volyymiä ja käsi osittain myös kuivattaa turkkia. Jos vielä löytyy kosteita kohtia, tupsuttelen niitä pyyhkeellä. En koskaan anna koiran istua trimmauspöydällä tai lähteä pois trimmauspöydältä ennen kuin se on melko kuiva, ettei peppukarvat mene lyttyyn ja ala takkuuntua jo ennen kuivumista. 

Kuva

Kuivumista voi nopeuttaa föönaamalla kevyesti. 

Kuva

Valmis!

Kuva

Tässä vaiheessa ei enää kiinnosta poseerata

 

Mainokset

Bichon frisen ja bolognesen väliset erot

Näiden kahden läheisen rodun väliset erot on asia, jota saan säännöllisesti selvittää. Omasta mielestäni erot eivät ole suuria, enkä ollenkaan epäile, etteikö bolognesea voisi esittää näyttelyssä bichonina tai bichonia bolognesenä. Tarvitsee vain valita lyhytrunkoinen ja korkeajalkainen bichoni, eikä sekään ole välttämätöntä koska bolognese-kehässä näkee usein epätyypillisiä pitkänomaisia bologneseja. Tärkeintä on turkin laitto, se pitäisi aloittaa jo ihan nuoresta, että päästäisiin mahdollisimman hyvään tulokseen.

Kuva  BologneseKuva  Bichon frise

1. Koko. Bichon frise on hieman suurempi ja vahvempi niin luustoltaan kuin lihaksistoltaan. Bolognese on hauraampi ja kääpiökoiramaisempi. Mittasuhteiltaan bolognesen tulisi olla neliömäinen, mutta näkemissäni koirissa isoja eroja ei siis ole näiden rotujen välillä.

2. Turkki. Turkin erot syntyvät pääosin trimmaamisen erilaisuudesta. Bichonien kesken ja bolognesejen kesken turkit vaihtelevat ihan yhtä paljon kuin näiden rotujen välillä. Turkinhoito on molemmilla yhtä työlästä, erot työläydessäkin ovat rodun yksilöiden kesken yhtä suuret kuin rotujen välillä. Bichonilla kuivataan turkki suoraksi ja leikataan se voimakkaasti muotoillen. Näyttelyyn turkin tulee olla hohtavan valkoinen ja täysin samettimaisen tasaiseksi leikattu. Bolognesen näyttelykampaus on hyvin luonnonmukainen. Turkki jätetään luonnollisen kiharaiseksi ja kiharuutta korostetaan.

Jokapäiväisessä turkinhoidossa molemmilla on takuttomana ja puhtaana pitäminen kaiken perusta. Bolognesen turkissa on paljon enemmän kammattavaa, bichoneilta leikataan suurin osa pois, joten huollettavaa on vähemmän. Pestessä bolognesen turkki on todella paljon vaivattomampi, kun se saa lähes luonnollisesti kuivua. Bichon frisellä taas kuivatessa saa hikoilla, se on työläs toimenpide. Bolognesen turkinhoidossa keskitytään turkin hellimiseen ja säilyttämiseen, bichoneilla käytetään kovempia shampoita eikä turkkia tarvitse niin paljon varoa polttamasta shamppoolla, koska se kuitenkin leikataan.   Bolognesen otsatukka sidotaan pompulalla ja bichonilla silmien yläpuolelta karva leikataan lipaksi, joten se ei tarvitse pompulaa.

3. Luonne. Nyt alkaa todellisia eroja löytymään. Bolognesessa on ripaus arkuutta, valitettavasti joillakin yksilöillä enemmänkin. Ne ovat viisaita ja itsenäisesti ajattelevia yksilöitä. Ainakin meidän Lilla on kiero kuin korkkiruuvi! Bichon frisen luonne on mutkattomampi, ne ovat joskus suorastaan tyhmiä. Ainakin itse olen omistanut muutamia yksilöitä, joiden yksittäiset aivosolut vain satunnaisesti kohtaavat ja silloin kipunoi. Bichon friset ovat rohkeampia ja innostuvat vieraista asioista, jotka helposti pelottavat bologneseja. Bologneset ovat rauhallisempia olentoja, kun taas bichon frise on koiramaailman AD/HD-tapaus, monesti aivan liiankin aktiivinen ja levoton. Molemmat osaavat olla itsepäisiä.

Molemmat ovat ystävällisiä ja iloisia olentoja ja kaipaavat kovasti ihmisen seuraa ja hellyyttä. Todellisia seurakoiria.

Kumpikin rotu on loistava valinta. Bolognese sohvakoiraksi ja bichon frise aktiivisempaan menoon.

Superruokaa suoraan puskasta

Syötän koirilleni etupäässä kuivaruokaa. Joka päivä ne saavat myös jotain tuoretta: kurkkua, porkkanaa tms. mitä meillä ihmiset syövät. Tämä aika vuodesta on koirille terveysvaikutteisen superruuan sesonkia: mustikat ovat kypsyneet!

Kuva

Lilla ei osannut syödä mustikoita itse, vaan sille piti ensin syöttää kädestä muutama. Aika pian koirat hoksaavat mistä tämä herkku tulee ja syövät tyytyväisinä itse.

KuvaHupin tyylinäyte

Ja tämä herkuttelupaikka on 5 metriä meidän jokapäiväiseltä reitiltä 🙂