Bichon frisen ja bolognesen väliset erot

Näiden kahden läheisen rodun väliset erot on asia, jota saan säännöllisesti selvittää. Omasta mielestäni erot eivät ole suuria, enkä ollenkaan epäile, etteikö bolognesea voisi esittää näyttelyssä bichonina tai bichonia bolognesenä. Tarvitsee vain valita lyhytrunkoinen ja korkeajalkainen bichoni, eikä sekään ole välttämätöntä koska bolognese-kehässä näkee usein epätyypillisiä pitkänomaisia bologneseja. Tärkeintä on turkin laitto, se pitäisi aloittaa jo ihan nuoresta, että päästäisiin mahdollisimman hyvään tulokseen.

Kuva  BologneseKuva  Bichon frise

1. Koko. Bichon frise on hieman suurempi ja vahvempi niin luustoltaan kuin lihaksistoltaan. Bolognese on hauraampi ja kääpiökoiramaisempi. Mittasuhteiltaan bolognesen tulisi olla neliömäinen, mutta näkemissäni koirissa isoja eroja ei siis ole näiden rotujen välillä.

2. Turkki. Turkin erot syntyvät pääosin trimmaamisen erilaisuudesta. Bichonien kesken ja bolognesejen kesken turkit vaihtelevat ihan yhtä paljon kuin näiden rotujen välillä. Turkinhoito on molemmilla yhtä työlästä, erot työläydessäkin ovat rodun yksilöiden kesken yhtä suuret kuin rotujen välillä. Bichonilla kuivataan turkki suoraksi ja leikataan se voimakkaasti muotoillen. Näyttelyyn turkin tulee olla hohtavan valkoinen ja täysin samettimaisen tasaiseksi leikattu. Bolognesen näyttelykampaus on hyvin luonnonmukainen. Turkki jätetään luonnollisen kiharaiseksi ja kiharuutta korostetaan.

Jokapäiväisessä turkinhoidossa molemmilla on takuttomana ja puhtaana pitäminen kaiken perusta. Bolognesen turkissa on paljon enemmän kammattavaa, bichoneilta leikataan suurin osa pois, joten huollettavaa on vähemmän. Pestessä bolognesen turkki on todella paljon vaivattomampi, kun se saa lähes luonnollisesti kuivua. Bichon frisellä taas kuivatessa saa hikoilla, se on työläs toimenpide. Bolognesen turkinhoidossa keskitytään turkin hellimiseen ja säilyttämiseen, bichoneilla käytetään kovempia shampoita eikä turkkia tarvitse niin paljon varoa polttamasta shamppoolla, koska se kuitenkin leikataan.   Bolognesen otsatukka sidotaan pompulalla ja bichonilla silmien yläpuolelta karva leikataan lipaksi, joten se ei tarvitse pompulaa.

3. Luonne. Nyt alkaa todellisia eroja löytymään. Bolognesessa on ripaus arkuutta, valitettavasti joillakin yksilöillä enemmänkin. Ne ovat viisaita ja itsenäisesti ajattelevia yksilöitä. Ainakin meidän Lilla on kiero kuin korkkiruuvi! Bichon frisen luonne on mutkattomampi, ne ovat joskus suorastaan tyhmiä. Ainakin itse olen omistanut muutamia yksilöitä, joiden yksittäiset aivosolut vain satunnaisesti kohtaavat ja silloin kipunoi. Bichon friset ovat rohkeampia ja innostuvat vieraista asioista, jotka helposti pelottavat bologneseja. Bologneset ovat rauhallisempia olentoja, kun taas bichon frise on koiramaailman AD/HD-tapaus, monesti aivan liiankin aktiivinen ja levoton. Molemmat osaavat olla itsepäisiä.

Molemmat ovat ystävällisiä ja iloisia olentoja ja kaipaavat kovasti ihmisen seuraa ja hellyyttä. Todellisia seurakoiria.

Kumpikin rotu on loistava valinta. Bolognese sohvakoiraksi ja bichon frise aktiivisempaan menoon.

3 vastausta artikkeliin “Bichon frisen ja bolognesen väliset erot

  1. Itselläni on Bolognese narttu ja arkuutta ei juurikaan ole havaittavissa meidän yksilöllä. Rohkea, reipas ja luottavainen pentu. Virtaa riittää ja luonnetta myös. ei ylenpalttisesti, mutta jonkinasteinen terrierivivahde löytyy. Jostain luin ettei kestä kovaa komentamista tämä rotu. Aika kovasti saa meidän pennulle sanoa ja pariin kertaan jos esim. hampaat ovat löytäneet saunatakin helman tai housunpuntin. Olenpa nostanut ”rinnuksistakin”, kun ei tahtonut uskoa ettei varpaita saa näykkiä. Kokeilee vieläkin maistaa varpaita ja välillä täytyy nostaa kainaloista ja kysyä ”Mitä luulet tekeväsi?”, joskus suuttuu ja menee pedilleen mököttämään. Kun hetken päästä huutaa nimeltä tulee katsomaan ja on niin ihana pentu että. Jos on joku pelottava tilanne esim. uusi iso uroskoira, tulee ensin jalkoihin ja hetken tarkkailtuaan tekee arvoin ja käyvää imuria lukuun ottamatta tottunut uusiin asioihin. Imurin käydessä tulee eteeni vinkumaan ja katsoo silmiin. Siitä huolimatta imurointia ei ole meillä lopetettu.😉 Kai se siihen ajan kanssa tottuu.

    1. Joo, kyllä koiraa pitää kohdella koirana ja komentaa kun on aihetta. Vaikka se koira näyttäisikin enemmän lelulta. Meidänkin Lillalla on tapana roikkua minun lahkeesta kun tulen kotiin. Se jäi välillä pois, mutta aina jos on ehtinyt olla liian kova ikävä päivän aikana, niin lahkeessa roikkuu takiainen

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s