Bolognesen turkinhoito

Bolognesen turkinhoidossa ehkä tärkeimmät asiat ovat säännöllisyys ja perusteellisuus. Turkki pitää kammata ja pestä riittävän usein, sopiva väli riippuu vähän koiran turkinlaadusta ja asiunympäristöstä, mutta 2-3 viikkoa on itselläni sopivan raja. Rajan ylitettyä kaikki on vaikeampaa ja työläämpää, eikä paluuta vaivattomaan ylläpitoon enää ole jos takut ovat ehtineet rikkoa karvan laadun. Perusteellisuus tarkoittaa, että kun teet jotain, teet sen kunnollisesti; turkki kammataan ihoa myöten ja ihan joka paikasta ja pesu ja kuivaus viedään loppuun asti. 

Tässä selostan pääpiirteittäin ne vaiheet, mitkä kuuluvat omaan turkinhoitorutiiniini. Jokaisella on omat tapansa, tuotteensa ja neuvonsa. Tässä esitelään minun tapani. Parempiakin on, tärkeintä on aina, että turkki tulee hyvin hoidetuksi. Yhteen ainoaan oikeaan tapaan en usko. Kaikki toimenpiteet ovat helppoja ja yksinkertaisia, mutta jokainen kohta on nopeampi, helpompi ja miellyttävämpi, jos koira on saanut pienestä pennusta asti niihin tottua ja alistuu täydellisesti. Jos turkinhoidosta (tai jostain sen osasta) tulee tappelu, se helposti jää väliin ja on entistäkin vaikeampaa jatkossa. Huonosti hoidettu turkki haittaa ennen kaikkea koiran elämää, terveyttä ja hyvinvointia, omistajalle se on vain estettinen haitta joka pahimmillaan tietenkin käy myös nenään. Kun koira on totutettu hyvin turkinhoitoon, voivat sekä omistaja että koira nauttia siitä hetkestä!

Kuva

Ennen aloittamista. Turkki on epäsiisti ja hieman likainen etenkin jaloista. 

Kuva  Kuva

Kampaaminen. Kampaan koira aina rennosti sohvalla telkkaria katsellen. Käytän sekä karstaa (esim. DoggyMan on pehmeä ja kestävä karsta) sekä harvapiikkistä metallikampaa, jonka piikit ovat riittävän pitkät ylettääkseen turkin läpi. Aloitan takapäästä ja etenen eteenpäin. Järjesteys on tärkeää lahinnä kahdesta syystä: koira osaa ennakoida mitä seuraavaksi tapahtuu ja mikään kohta ei jää huomaamatta välistä. 

En koskaan kastele takkuista/kampaamatonta koiraa, koska turkkiin jää silloin takun alkuja. Jos joskus koira sattuu vaikka kuraantumaan niin pahoin, että se on pakko heti pestä, niin pesun jälkeen turkki selvitetään perusteellisesti, ja mieluusti pestään (käyttäen entistäkin laimetampaa shampooliuosta) uudelleen. 

Kuva

Silmien pudistus. Putsaan silmien alle tulleen vuodon useammalla kastetulla pumpulipallolla huolellisesti ja lopuksi kuivaan puhtaalla pumpulilla. Pestessä niitä on vaikea saada pois vaikka ennen kastelemista ei olisi mitään edes näkynyt.

Kuva

Jos kuonokarvoissa on jäämiä puruluista tms. käyn ne samalla läpi ns. viiksikammalla. 

Kuva  Kuva

Pesu. Ensin turkki kastellaan perusteellisesti. Silmien, korvien ja kuonon alueella olen erityisen varovainen, etten suihkuttaisi vettä niihin. Seuraavaksi suihkutan turkkiin valmiiksi lämpimällä vedellä voimakkaasti laimennetun shamppooliuoksen, jossa on noin 1 osa shamppoota ja loput 20 osaa vettä. Jos jalkakarvat ovat paljon likaisemmat kuin muu turkki, niin kastelen ensin jalat ja pesen ne ja huuhdeltuani jalkakarvat, täytän shamppoopullon jälleen vedellä, niin puhtaampiin osiin tulee vieläkin miedompi liuos. Shamppoota en kovin paljon hiero turkkiin, hieman vain puristelen, että se menee varmasti ihoon asti ja aika nopsaan huuhtelen pois. Jos turkki on likainen uusin shamppoopesun taas hieman laimeammalla shampooliuoksella. 

Kuva

Hoitoaine. Hoitoaine on tärkeä ja se saa olla turkissa kauemmin kuin shamppoo. Koiran voi laittaa suorastaan hoitoainekylpyyn. Kannattaa käyttää mietoa hoitoainetta, jonka saa jättää turkkiin. Itse aina huuhtelen suurimman osan joka tapauksessa pois. 

Kuva

Kampaus. Ennen kun kuivaan turkkia pyyhkeellä, käyn sen melko märkänä kammalla läpi. Puristan suurimmat vedet vain pois ennen kun nostan koiran trimmauspöydälle kammattavaksi. Jällkeen käytän harvapiikkistä metallikampaa. 

Kuva

Kuivaaminen. Kun turkki on kammattu, sen voi kevyesti kuivata pyyhkeellä. Itse jatkan kuivausta käymällä sormikammalla turkkia läpi, niin että kiharat saavat volyymiä ja käsi osittain myös kuivattaa turkkia. Jos vielä löytyy kosteita kohtia, tupsuttelen niitä pyyhkeellä. En koskaan anna koiran istua trimmauspöydällä tai lähteä pois trimmauspöydältä ennen kuin se on melko kuiva, ettei peppukarvat mene lyttyyn ja ala takkuuntua jo ennen kuivumista. 

Kuva

Kuivumista voi nopeuttaa föönaamalla kevyesti. 

Kuva

Valmis!

Kuva

Tässä vaiheessa ei enää kiinnosta poseerata

 

2 vastausta artikkeliin “Bolognesen turkinhoito

  1. Heippa! Olipa hauska törmätä tähän sun blogiin. Ihan sattumalta googlettelin jotain bolognesejuttuja ja päädyin tänne. Minkan kanssa meillä jäi näyttelyhommat siihen yhteen kesään ja tällä hetkellä Minka onkin aivan lyhyessä kesäturkissa. Mulla ei tahdo riittää kärsivällisyys tuon valtavan turkin kunnossapitoon joten Minkalla on nyt sitten pirtsakka terrierileikkaus (kuviakin löytyy blogista). Ja onhan sillä ikääkin jo yhdeksän vuotta. Vaikka toisaalta vieläkin houkuttelisi veteraanikehässä pyörähtää, jos jaksaisi ensi kesäksi turkin kasvattaa takaisin. Noin vanhoja bologneseja ei varmaan näyttelyissä usein näekkään.

    Näyttelyhommista en ole kuitenkaan kokonaan luopunut, viime kesänä tuli Minkalle kaveriksi kääpiövillakoira Martta jonka kanssa näyttelyuraa aloitellaan. Työläshän se on villakoiran turkki myös ellei jopa työläämpi, mutta takuttomana pitäminen sujuu silti helpommin kuin Minkalla. Tiedä mistä sitten johtuu🙂

    1. Joillain on vaan hankalampi turkinlaatu kuin toisilla. Jos ei millään turkki pysy kunnossa, niin on ihan järkevää pitää se lyhyenä. Tärkeintä ettei koira kärsi olostaan. Onnea villakoiran kanssa! Ehkä joskus törmätään!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s