Pennun hinta

Kääpiökoirien hinnat ovat nousseet oikein kohisemalla. Tällä hetkellä Suomessa bolognesen pennusta saa maksaa keskimäärin 1800 euroa hintojen vaihdellessa 1500-2000 euron välillä. Kennelliiton avattua pentuvälityksensä on koiranpentujen hinnat ehkä entisestään vakiintuneet. Hinnat ovat nyt näkyvillä, joten vähemmänkin kasvattava tietää mitä muut pyytävät. Monesti välityksessä olevat pentueet ovat tuloksettomista vanhemmista, mutta eihän kukaan myy halvemmalla kuin toiset niin kauan kun kaikki pennut menevät kaupaksi. Omasta mielestäni 1800 on järjettömän paljon, jos siihen ei sisälly ALV.

Omat pentuni maksavat 1600 euroa, eikä minulla ole mitään korotuspaineita, jollen jonain vuonna pompsahda arvonlisäverovelvolliseksi.  Silloin hintaan tulee lisäksi ALV ja pääsen samoihin hintoihin kuin muutkin. Enempää en ole itsekään maksanut kummastakaan tuontikoirastani, vaikka mukaan laskettaisiin myös hakukustannukset. Monesta euroopan maasta saa pennun edullisemmin kuin Suomesta, mutta halpatuontipentuja on syytä varoa!

Miten pennun hinta sitten muodostuu? Itse lasken pentueesta aiheutuneet suoranaiset kulut, mutta suosiolla jätän pois emän hankintahinnan sekä näyttelyt, jotka ylittävät 3-4 näyttelyä, jotka kertovat koiran tasosta. Loput on vain harrastusta, jos koiraa halutaan enemmän käyttää näyttelyissä. Lasken kuluiksi emän silmä- ja polvitarkastuksen, astutuskulut (monesti suurin kuluerä), rekisteröintikulut, pentujen ruuan, eläinlääkärikulut (pentutarkastus + mikrosirut), madotukset ja muut apteekkituotteet sekä hankkimani tuotteet, jotka annan pentujen mukana. Useimmiten myyn noin puolet pennuista ja jo kahden pennun myyntihinnalla pystyn kattamaan koko pentueen menot. Tavoitteena onkin +/- 0 euron tulos. Tavoitteenani ei ole voiton tekeminen tai oman koiraharrastukseni kulujen kattaminen pentutuloilla. Jos jotain ylimääräistä jää voi olla aika varma, että ne pentuihin menevät ensimmäisen vuoden aikana. En toisaalta halua pitää hintoja niin alhaisinakaan, että itse jäisin tappiolle. Miksi maksaisin siitä ilosta, että saan tehdä ison työn?

Olen joskus laskenut, että jokainen ratkaisu täytyy tehdä rahan ehdoilla jos pennuilla haluaa ansaita, enkä ole valmis myymään omaa harrastukseni rahan saamiseksi. Sen vuoksi käyn palkkatyössä ja niillä tuloilla harrastan.

Bichon frisen pennut maksavat tällä hetkellä 1200-1400 euroa. Hintaeron bolognesen pentuun selittää lähinnä kysyntä. Hintatason on jo kohtuullisempi ja moni pitkänlinjan kasvattaja on pitänyt hinnan 1200 eurossa jo vuosien ajan.

Miksi sitten isojen koirien pennut maksavat monesti vähemmän, kuin pikkukoirien pennut? Tässäkin on osittain kyse kysynnästä, mutta eniten siihen vaikuttaa pentueiden koko. Isojen koirien pentueet ovat keskimäärin paljon isommat kuin pienillä roduilla. 4 x 1200 euroa on jotakuinkin saman verran kuin 8 x 600 euroa, toki lopputulos on eri kun otetaan huomioon myös pentukohtaiset kulut.

Mitä tällä hinnalla saa? Mitä pennun ostajan pitäisi osata vaatia?

Ensinnäkin pennun vanhempien tulisi olla sopivia vanhemmiksi. Luonteeltaan, ulkonäöltään ja terveydeltään kelpo koiria. Seurakoirien luonnetta ei missään kunnollisesti arvioida, eikä pikkukoirien kasvattajat välttämättä edes tule paljoa miettineeksi koirien luonteita.  Kasvattajan osaaminen ja moraaliset valinnat vaikuttavat pentujen mahdollisuuteen kasvaa täysipäisiksi koiriksi. Vanhemmat antavat jälkeläisilleen geenit, ja huolellisellakin valinnalla voi tulla epätoivottuja tuloksia. Huolettomalla valinnalla tulos voi olla radikaalisti huonompi. Eli ostaja saa pennun, jolla on geeniperimässä ominaisuuksia. Ympäristö vaikuttaa siihen, mitä tästä perimästä puhkeaa kukkaan.

Toiseksi pennun ominaisuudet kehittyvät jo kasvattajan luona. Kasvattajan osaaminen ja viitseliäisyys tulevat näkymään pennun kehityksessä. Siitä voi tulla geeniperimäänsä nähden parempi tai huonompi ruokinnan ja muun käsittelyn vaikutuksella. Sen kehitykseen vaikuttaa myös todella paljon pentuajan kokemukset. Bolognesen ja bichon frisen pennut lähtökohtaisesti rakastavat ihmisiä, joten niitä ei tarvitse hikipäässä sosiaalistaa eli totuttaa ihmisiin, mutta ne on myös hyvä totuttaa käsittelyyn ja normaaliin perhe-elämään jo varhain.

Kolmanneksi ostaja saa edellytykset koiran hoitoon. Näillä roduilla turkinhoito ei ole mikään läpihuutojuttu. Jos kasvattajalta ei tule apuja ja neuvoja, ei sitä helposti saa muualtakaan. Kasvattajan apu ja tuki on tärkeitä myös muissa asioissa, mutta turkinhoito on sitä erityisosaamista, jota ei monella ole.

Toivottavasti jokainen pentukuumeilija jaksaa käydä läpi kasvattajia huolella ja valita sellaisen, jonka osaamiseen ja tukeen voi luottaa! Joskus pentua pitää odottaa pitkäänkin, mutta kiirehtiminen voi tuoda enemmän ongelmia kuin osaisi etukäteen ajatellakkaan. Varsinaista pentutehtailua on moni ostaja tietämättömyyttään kannattanut ja monesti myös maksanut isot oppirahat, kun pennun terveys on jo ostohetkellä mennyttä. Oman ja koiran edun ja hyvinvoinnin vuoksi pennunostajan pitäisi saada hyvät opit koiran hoitoon!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s