Vuosi vaihtuu

xx2014

Taas on aika panna vanha vuosi pakettiin ja aloittaa uusi. Vuosi on olllut taas hyvä, mutta heti vuoden vaihtuessa on vaikean päätöksen aika.

Vuosi sitten asetin vuodelle 2014 tavoitteet näin:

ensi vuodelle ei riitäkkään yksi serti, vaan niitä tarvittaisiin kahdeksan. (Jakautuen mielellään niin, että jokainen tämän vuoden pennuista saisi kaksi.) Tämän jos saavutan, niin vuoden kuluttua voi hyppiä riemusta kattoon! Toisena tavoitteena on uusi pentue ja edelleen uusi pentu itselle!

Serttejä kyllä kerättiin, yhteensä ”vain” viisi, koska me lopetettiin näyttelyvuosi jotakuinkin puolessa välissä. Uusi pentue saatiin ja myös uusi pentu itselle. Tosin siitä joudutaan nyt ehkä luopumaan. Kaiken kaikkiaan siis tavoitteet saavutettiin melko hyvin.

Vuodelle 2015:

  1. Ensimmäinen Sismix-valio tai rehellisesti kolme uutta valiota (eipäs olla turhan vaatimattomia)
  2. Toisen sukupolven bolognese-pentue
  3. Ja lopuksi pakollisena, mutta lähes mahdottomana: uusi pentu itselle

Kiitokset kaikille, jotka ovat olleet mukana! Erityiskiitokset Sirpalle ja kaikille kasvattieni perheille hyvästä yhteistyöstä ja koirien hyvästä hoidosta!

Mainokset

Sopiva koti

Jokaiselle pennulle ja koiralle soisi kodin, jossa sille olisi aikaa, siitä pidettäisiin huolta ja se saisi olla osa perhetta koko elämänsä ajan. Onko perheessä yksi vai kahdeksan jäsentä ei ole niinkään tärkeää. Asutaampa kerrostalossa tai omakotitalossa ei määrää. Ikä ei ole mikään vaaatimus tai este, tosin en mielellään anna pentua perheeseen, jossa on ihan pieniä lapsia, sillä äidillä on monesti kädet täynnä ilman pentuakin ja siitä saattaa tulla riesa. Olen myynyt pentuja lapsiperheisiin, aikuisiin perheisiin ja yksinasuvalle teinille.

Tietyt samat vaatimukset minulla on, että voin hyvillä mielin antaa pennun maailmalle: luottamus siihen, että pentu tulee hyvinhoidetuksi. Haluan aina nähdä koko perheen, ennen kun lupaan pennun. Jos lapsia on, lasten tulee kohdella koiria kauniisti. Isä saa olla se puoliväkisin paikalle raahattu perheenjäsen, mutta pentu ei saa tulla perheeseen erottavaksi vaan yhdistäväksi jäseneksi.

En kuvittele olevani mikään kummoinen ihmistuntija, joka ensinäkemällä pystyy näkemään ihmisestä kaiken. Kuitenkin näkemällä tulee paljon parempi kuva kuin pelkästään puhelinkeskustelun perusteella. Jos siis haluaisit minulta pennun ja sinut kutsutaan käymään, niin se kannattaa ottaa ihan vakavissaan. Siis JOS sen pennun haluaa minulta.

Olen miettinyt myös millaista on kasvattajalla jonka rotu ei ole kovin haluttu. Kuinka monta perhettä kyselee pentua ja täytyykö jokaiselle halukkaalle luvata pentu? Noh, kaikkea voi miettiä, mutta sellaiset pennut kannattaa jättää tekemättä, joille ei sopivia perheitä löydy. Jos pentueessa syntyisi vähän enemmän pentuja, kuin näille roduille tyypilliset neljä, voisi myös paremmin kohdentaa pennut ja perheet. Nyt tilanne on monesti se, että yhdestä tai kahdesta pennusta valitaan perheelle sopivin pentu. Joillekkin pennuille näkee tarkkaan perheen, joka olisi sopivin, mutta olemassa olevista vaihtoehdoista tulee valita paras.

Juuri nyt haluaisin perheen, jossa voisi olla vaikka keski-ikäisiä tai eläkkellä olevia rauhallisia ihmisiä. Koti, joka kaipaisi elämään iloa. Ei portaita, ei pitkiä lenkkejä, ei ylivilkkaita lapsenlapsia.

Tiitun pentueet

Tiitu (FI MVA Sandra’s Kiss Me Kamia) on nyt saanut kaksi pentuetta. Kummassakin pentueessa on kolme tyttöä ja yksi poika. Tiitu on ollut hyvä synnyttäjä ja hoitanut pentunsa erinomaisen hyvin. Kantoajat olivat erilaisia. Ensimmäisellä kerralla Tiitu voi huonosti, söi huonosti ja oli varsin kurjan tuntuinen. Toinen tiineys oli sitten tämän vastakohta; ruoka maistui eikä mitään oireita ollut.

Ensimmäinen pentue on todella tasalaatuinen. Pennut kasvoivat tasaiseen tahtiin ja ovat hyvin pitkälle saman näköisiä niin ilmeeltään kuin mittasuhteiltaankin. Luonteeltaan ne ovat myös kaikki rohkeita ja aktiivisia. Toisessa pentueessa on isoja eroja koossa, mittasuhteissa, ilmeessä ja luonteissa.

Kumpi pentue sitten on parempi? En osaa sanoa. Ehkä sitten kun pennut ovat kasvaneet aikuisiksi, voi arvioida jokaisen yksilön ja siitä vetää yhteen koko pentueen laadun. Tässä vaiheessa kasvatustyötä ei minulle ole juurikaan sellaisesta vertailusta juurikaan hyötyä. Nämä ovat ihka ensimmäiset bolognese-pentueeni ja olen vain tosi iloinen ja onnellinen, kun kaikki on mennyt näin hyvin! Jokainen terve koira, joka tuottaa iloa perheelleen ja ulkonäöltään on selkeästi bolognese on minulle erittäin hyvä tulos työstäni.

Tiitu 1. pentue F-pennut
Tiitu 1. pentue
F-pennut


Tiitun 2. pentue G-pennut
Tiitun 2. pentue
G-pennut

Olen niin alussa kasvatustyössäni, että tällä hetkellä katson mitä tulee ja vasta sitten rupean hiljalleen kehittämään omaa tyyppiä. Tavoitteena olisi myös saada Tiitun (+ sen tyttärien) lisäksi uusi narttu, joka olisi eri sukua.