Ensimmäisen koiran vaikutus

Minulle ensimmäinen koira oli se kaunein, viisain ja rakkain. Se koira, jonka silhuetti hitsautui verkkokalvolle ja jonka kautta katson kaikkia rodun yksilöitä. Ajan ja osaamisen kautta pystyy erottamaan rotumääritelmän ihannekoiran siitä omasta ensimmäisestä koirastaan, mutta se vaatii aktiivista opiskelua ja sen oman koiran ominaisuuksien ymmärtämistä ja suhteuttamista rotumääritelmään.

Ensimmäinen bichon friseni Sissi – Amanda:


Ensimmäinen bologneseni Lilla – Hunky-Dory MS Crown Of Scandinavia:


Tämä on tapahtunut minulle kahdesti. Ensimmäisen bichon frisen kanssa ja uudelleen ensimmäisen bolognesen kanssa. Molemmissa roduissa rodun sisäinen kirjo on suuri. Näyttelyissä sitä ei ehkä yhtä silmiinpistävästi näe bichon friseissä (viime kesänä yhdessä näyttelyssä suorastaan hätkähdin, miten usean eri kasvattajan koirat todella olivat kuin yhdestä muotista), mutta kotikoirarintamalla sekä iän karttuessa ja nuoruuden kukoistuksen karistessa erot ovat edelleen huikeat. Bologneseissa taas samassa kehässä on helposti koiria, joita ei heti voisi varmasti pitää samanrotuisina keskenään, jos ei tietäisi.

Onnekseni ensimmäiset koirani ovat tosiaan olleet helmiä. Eivät toki kaikilta ominaisuuksiltaan suinkaan, mutta kokonaisuutena ja ilmeeltään. Näiden ensimmäisten koirien johdatuksella on ollut ilo ja onni opetella rotuja. Kummassakaan rodussa kasvatustyö ei ole erinäisistä syistä johtuen alkanut siitä ensimmäisestä. Mutta pohja on edelleen näissä mahtavissa yksilöissä!

Mainokset

Sismix

Mikä ihmeen Sismix? Kasvatetaanko siellä rotumixejä?

Vuodesta 1996 asti olen suunnitellut kasvatustyötäni ja alkanut miettimään omaa kennelnimeä. Alusta pitäen oli selvää, että jos aloitan kasvatustyön, on se suunnitelmallista ja pitkäjänteistä toimintaa. Vahvin suosikkini kennelnimeksi oli Armaani, mutta hitsi, kun joku ehti sen jo napata, vaikkakin kasvatti sen alla vain yhden pentueen. Mutta nimi oli varattu ja piti keksiä joku muu. Mietin myös rodun nimeen liittyviä nimiä, kuten Be Free (rotu siis oli bichon frise vaikka olin kiinnostunut myös muista bichon-ryhmän koirista). Yleinen vaihtoehto on myös muodostaa kennelnimi koirien ja/tai oman nimen mukaan. Parmadog ei oikein puhutellut. 1998 sitten hain kennelnimeä ja silloisten koirieni Sissin ja Armin nimien ensimmäisestä ja toisesta tavusta tulee sismi. Lapsuudenaikainen lempinimeni on Miia, joten mi toimii myös sen kanssa.  Loppupäätteenähän tavallisesti käytetään englannista tulevaa genetiiviä ’s, jolloin se olisi Sismi’s. Se ei silloin eikä edelleenkään tuntunut hyvältä eikä omalta. Lopulta päätin korvata päätteen äksällä: Sismix.

12473974_10207549651434764_155330151038771283_o
Sissi – Sinikannel Amanda
12473718_10207549651394763_4486347641131004822_o
Armi – White Pixy’s Day Dreamer

 

 

 

 

 

 

 

 

Joten ei, mix ei viittaa rotumixeihin. Tarkoituksena on kasvattaa vain puhdasrotuisia koiria. (Vaikka mielestäni ei olisi mitään haittaa tehdä bichon frise – bolognese sekoituksia, mutta se ei tässä tilanteessa ole mahdollista virallisesti ja tahdon kaiken toimintani olevan alusta loppuun asiallista ja katseenkestävää.) Aluksi kasvatin viisi pentuetta bichon friseitä, mutta monen asian summana minulta loppui koirat ja olin joka tapauksessa innostuneempi bolognesesta rotuna, joten tällä hetkellä kasvatan ainostaan bologneseja. Mutta mix siinä mielessä, että tavoitteena on sellaiset kauniit, hyväluonteiset koirat kuin Sissikin oli, yhdistelemällä eri koiria. Sissihän itse ei koskaan saanut pentuja.

Kasvatustyöni ja koiraharrastukseni on ainoa harrastukseni. Se on minulle tärkeää, mutta onneksi minulla on myös perhe ja kodin ulkopuolinen työ, joten mittakaava pysyy kohtuullisena. Tällä hetkellä en työskentele omalla alallani, joten kasvatustyö on myös sitäkin merkityksellisempää elämän sisällön kannalta. Se on sitä suunnitelmallista, pitkäjänteistä toimintaa, joka tarjoaa tavoitteita, haasteita ja onnistumista, kun palkkatyö on vain työtä.

Jokainen syntyvä pentue on askel tulevaisuuteen. En ”teetä pentuja” myydäkseni, eikä tavoitteena ole tuottava toiminta. Jokainen pentue on välietappi ja toivoakseni pohja seuraavalle sukupolvelle. Jokainen pentu on arvokas ja saa mahdollisimman terveen ja tasapainoisen lähtökohdan kehittyäkseen ensisijaisesti hyväksi koiraksi ja toissijaisesti hyväksi rotunsa edustajaksi.Tämä on siis tavoite ja vaikka se ei toteutuisikaan täysin, on jokainen pentue askel toiminnassani.

Laadunvalvontaan ei ole ihan hirveästi käytettävissä virallisia mittareita. On koiranäyttelyt, jossa saa arvion koiran rodunmukaisuudesta sekä terveystarkastukset, jossa tarkastellaan yksittäisiä sairauksia. Nämä ovat kehnoja mittareita ja senpä tähden en anna niille ihan hirveän suurta painoa. On paljon tärkeämpää, että kasvattaja hallitsee koiran terveen rakenteen sekä rotunsa rotumääritelmän itse ja pystyy käyttämään niitä hyväkseen kasvatustyössään. Käytännössä siis valitessaan yhdistelmiä ja määrittäessään omia arvostuksiaan. Kuitenkin pidän hyvän huolen siitä, että myös koiranäyttelyissä kasvattieni laatu tarkastetaan, eihän ole muitakaan virallisia mittareita. Terveys taas on suuri kokonaisuus, joista viralliset terveystarkastukset mittaavat vain parhaimmillaan yhtä prosenttia. Otan terveystarkastukset ihan tosissani, mutta pointti on, että täydelliset silmä- ja polvitarkastustulokset kertovat, että ne 1% koirasta, jotka on virallisesti tutkittu, ovat sillä hetkellä OK. Ne eivät kerro mitään siitä 99% jäljellejäävää koiraa, ne eivät kerro mitä koira periyttää, eivätkä ne ennusta tulevaisuutta, miten terve koira näiden ominaisuuksien suhteen tulee olemaan vaikkapa viiden vuoden kuluttua.

En tiedä itsekään, kuinka terveitä eli pitkäikäisiä, onnellisia koiria kasvatan. Se selviää vasta tulevaisuudessa. Kahdenkymmenen vuoden kuluttua tiedän jo todella paljon enemmän kasvattieni terveydestä, perinnöllisistä ominaisuuksista ja laadusta. Nyt ollaan matkalla.  Matkan aikana teen parhaani, että tavoitteet tulevat täyttymään ja jokainen meiltä lähtevä koira saa hyvät eväät tielleen! Tämä tarkoittaa myös hyviä, vastuuntuntoisia koteja pennuille.