Näyttelytulokset, mitä ne kertovat?

Koiranäyttelyssä tuomari vertaa koiraa rotumääritelmään ja palkitsee jokaisen koiran laatupalkinnolla sen mukaisesti, miten hyvin koira vastaa rotumääritelmää sekä sijoittaa saman rodun edustajat keskenään paremmuusjärjestykseen. Tulos syntyy siis koiran ominaisuuksista, sen päiväisestä esiintymisestä, tuomarin mieltymyksistä ja rodun tuntemuksesta sekä paikalla olevista koirista. Turkkirodulla myös turkin laadun lisäksi sen kunnostus vaikuttaa aika paljon.

Bolognese kuuluu edelleen suurimmassa osassa maailmaa erittäin harvinaisiin rotuihin. Suomessa rotu on kovasti yleistynyt viime vuosina, mutta tuomareiden osaamistaso vaihtelee hurjasti. Yhtä paljon kuin rodunkin taso. Tämä aiheuttaa jonkin verran ylilyöntejä kumpaankin suuntaan. Toisaalta bolognesen voi olla helpohko valioitua, koska tuomarit eivät välttämättä erota oikeasti huonoa yksilöä. Toisaalta taas tuomari voi jättää palkitsematta tasokkaankin koiran aivan mitättömästä syystä kokonaisuuden kannalta. Lopulta yksittäinen tulos on vähän sattuman kauppaa! Meillä pohjoisessa on aika vähän kilpailua rodussa, mutta sitä en voi pitää omana vikanani, jos muut eivät esitä koiriaan. Muita kasvattajia täällä kyllä on.

Yksi tulos ei siis kerro paljonkaan koirasta, ellet saanut sitä asiantuntevalta tuomarilta päivänä, jona koirasi esiintyi edukseen, eikä esim köyristellyt mielenosoituksellisesti selkäänsä, raahustanut surkeana, kun kotiin jäi se paras puuruluu tms. Tavoitteena on saada tasokkaita asiantuntijan arvioita koirasta, tai hankkia tuloksia niin monta, että niistä voi vetää jotain johtopäätöksiä.

Tässä yhden kasvattini näyttelyuran aikana saamat kuusi arvostelua. Esimerkkikoiramme on Fia, Sismix Fantasia. Sijoitukset ovat vaihdelleet EH:sta CACIB:iin. Se kertoo siitä, että eri tuomarit arvostavat eri asioita ja tässä koirassa on hyviä ominaisuuksia, jotka ovat palkitsemisen arvoisia, mutta myös virheitä. Tummennan ne kohdat, joissa arvostelu minun mielestäni osuu oikeaan ja kursivoin ne kohdat, jotka eivät minun mielestäni kuvaa tätä koiraa.

DSC_0348
Fia – FI MVA Sismix Fantasia

11.1.2014 Kansainvälinen näyttely Kajaani, THORPE MARIE:
Nice size of bitch with nice breed type. Nicely balanced all over. Total live wire. Nice head. Good pigment. Good neck. Nice front. Good topline. Nice rear. Can move when she puts her mind to it.
JUN-ERI JUK2

16.2.2014 Ryhmänäyttely Pello, PETIK ZSUZSANNA:
Good size. Correct bite. Very good pigment. Typical head. Almost correct topline. Loose elbows. Nice moving. 
JUN-ERI JUK1 PN1 SA, ROP, SERT

24.5.2014 Ryhmänäyttely Oulainen, KÄRDI MARET:
13kk hieman pitkänomaiselta vaikuttava juniori, jolle toivoisin jalkavamman sivukuvan. Tummasilmäinen pää, hieman pitkä kuono-osa, korrekti hampaisto. Hyvät korvat ja erinomainen pigmentti. Hyvin kannettu kaula. Riittävän tiivis yläosa. Löysästi liikkeissä kaareutuva häntä. Hyvät käpälät. Laadultaan ja väriltään erinomainen karvapeite. Miellyttävä luonne.
JUN-EH JUK2

18.5.2014 Kansainvälinen näyttely Oulu, LIIMATAINEN JUSSI:
Hyvinrakentunut hieman pitkärunkoinen narttu. Hyvä kallo ja silmät. Kuono-osa vähän pitkä. Hyvä kaula ja ylälinja. Erinomaisesti rakentunut edestä ja takaa. Hyvä karva. Liikkuu hyvin muttei kanna häntäänsä.
JUN-EH JUK4

21.6.2014 Kansainvälinen näyttely Rovaniemi, JOJKIC ZLATKO:
Very good size and proportions. Good head. Nice pigmentation. Correct topline. Could have better developed chest and stronger front for this age. Good angulations in hindquarters. Nice quality of coat. Moving correctly. Very good temperament and behaviour.
JUN-ERI JUK1 PN2 SA, SERT

11.4.2015 Kansainvälinen näyttely, Vaasa, KAZLAUSKAITE RAMUNE:
Very good in type. Nice construction. Nice head & expression. Very good pigment. Dark eyes. Correct topline. Deep & wide chest. Very good angulations. Free & active movement. Very nice coat. 
AVO-ERI AVK1 PN1 SA, SERT CACIB ROP MVA

 

Aika paljon tietoa saimme koirasta, vain jotkut asiat olivat keskenään ristiriidassa, kuten mittasuhteiden oikeus. Jos näistä arvosteluista pitäisi valita yksi, niin tottahan toki se olisi Jussi Liimataisen arvostelu.

Fia on selvästi turhan pitkärunkoinen, joten mittasuhteet eivät voi olla priimaa, eikä siten myöskään rotutyyppi. Fia on aivan erityisen terveesti rakentunut ja liikkuu puhtaasti. Sillä on voimakas ja laaja rintakehä, jossa ei ole yhtään kehittymisen varaa. Fian pää on muuten OK, mutta sen kuono on pitkä ja siten sinne mahtuu aivan loistava hammasrivistö. Häntä heiluu vähän kuin lippu…

Miten sitten Fia valioitui kuudessa näyttelyssä (mikä on ihan hyvin tässäkin rodussa)? Selityksenä on kilpailijoiden vähyys. Silloin kun tuomari tykkäsi, se sai myös sertin. Kolmella sertillä valioituu, joten kolme riitti ja sepäs siitä! Ei se täydellinen ole, mutta oikein hyvä kuitenkin. Ja sillä on niin paljon turkkia, että se hämää loput!

Eli: yksi näyttelytulos on vain yksi tulos. Jos pitää pärjätä yhdellä, niin kannattaa valita tuomari huolella (ei, en neuvo ketään tuomarin valinnassa, liian herkkä laji) tai käydä hakemassa vähintään 4-5 arvostelua. Pohjoismaiset tuomarit ovat yleisesti ottaen osaavampia kuin kauempaa tai pienistä kennelmaista tulevat.

Kasvattajalle näyttelytulokset ovat mahdollisuus arvioida omaa kasvatustulostaan. Miten menee, missä on kehitettävää. Mutta aina pitää muistaa, että tuomarilla ei ole mitään vastuuta rodusta eikä sen kehittämisestä, eikä lopulta ehkä myöskään syvällistä ymmärrystä juuri siitä rodusta. Kasvattajilla on vastuu siitä, ettei rotua kehitetä vääärään suuntaan, vaikka kuinka tuomarit toivoisivat pidempää kaulaa, lyhyempää kuonoa, pidempää askelta, valkoisempaa turkkia, suurempia silmiä tai ihan mitä hyvänsä he keksivätkin toivoa. Kasvattajan pitää osata lokeroida näyttelytulokset omalle paikalleen kokonaisuudessa ja käyttää niitä hyväkseen siinä missä voi. Jos esim. jatkuvasti huomautetaan etuasentoisista lavoista tai heikosta rintakehästä, niin silloin kasvattajan on kokeiltava, miltä ne näyttävät/tuntuvat ja miltä näyttää/tuntuu sellaisen koiran lavat, rintakehä tai mikä se onkaan, mitä tuomarit ovat moittineet. Silmien ummistaminen kritiikiltä on aina huono asia.

Fiaan palataksemme, se on siis hieman pitkärunkoinen, -kuonoinen ja aika kookas narttu. Toisaalta se voisi olla hyvä emo ja periyttäjä. Aika näyttää, miten oma urosvalintani on onnistunut ja millaiseen suuntaan sen pennut kehittyvät. Mitään radikaalia muutosta ei tarvitse yhdessä tai kahdessa sukupolvessa tapahtua, mutta suunta jos olisi oikea!

Itse olen ihan alussa kasvatustyössäni, ja siinäkin vain aika näyttää mihin oma osaamiseni johtaa!

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s