Pitkä ja monivaiheinen odotus

Koirien kasvattamisessa on paljon kivaa suunnittelua, haaveilua ja arviointia. Pelkistetyimmillään yksittäisen pentueen suhteen kasvattaminen on lähinnä odottelua. Kun on päättänyt yhdistelmän, päättyy suunnittelu ja alkaa odotus. Odotetaan:

  • juoksun alkamista
  • tärppipäiviä
  • ensimmäisiä tiineyden merkkejä
  • ultraa
  • pentujen tuntemista massussa
  • liikkeitten tuntemista
  • synnytyksen alkamista
  • lukumäärää
  • silmien avautumista
  • pentujen lähtemistä liikkeelle
  • pentujen maailmalle lähtemistä

Pentujen syntymän odottelu on kaikkein jännittävintä. Aina toivoo, että kaikki menisi hyvin, mutta kyllä se myös jännittää. Tietenkin jännittää myös pentujen lopullinen lukumäärä ja sukupuolet. Pentujen synnyttyä on kuitenkin niin paljon touhua ja tohinaa, ettei loput odottamiset ole enää niinkään odottamista, ennemminkin asioita jotka tulevat aikanaan. Ja kyllä, minä useimmiten ihan rehellisesti odotan myös päivää kun elämä 8-10 intensiivisen viikon jälkeen pennut lähtevät maailmalle ja elämä kotona palaa tavallisiin uomiinsa. 

On omalla tavallaan todella tyydyttävää nähdä millaisia pennuista tulee, osuiko oma ajatus yhdistelmästä ollenkaan kohdilleen ja miten pentujen luonteet kehittyvät. Pennuthan ovat niin suloisia ja hauskoja, että niiden katselemisesta saa valtavasti iloa ja nautintoa. Kuitenkin pentuja tarkkailee aina myös arvioinnin näkökulmasta: aluksi elinvoimaa ja imukykyä emän nisillä, myöhemmin miten terveesti ne liikkuvat, ja millainen on rakenne ja rodunomaiset yksityiskohdat. Jokainen pentue on luonteeltaa vähän erilainen ja pentueen sisällä on erilaisia pentuja. Pentujen luonnetta on siinäkin mielessä ratkaisevan tärkeää seurata, koska pentuja seuratessaan miettii, mihin perheeseen kukin pentu olisi sopivin. 

Nyt olemme siis ensimmäisessä kohdassa odotusta, eli odottamassa juoksun alkamista. Isä ja emä on valittu ja syksyksi bichon frisen pentuja kovasti toivoisin jatkaamaan tätä harrastusta! 

Mainokset

Bichon frise vai bolognese

Olen ollut jo useamman vuoden vaihtamassa rotua bichon frisestä bologneseen. Olen kuitenkin päätynyt pitämään kotona vähintään yhtä bichon frisetä, niin että minulla on säännöllisesti trimmattava koira. Ilman sitä saksikäteni kärsisi leikattavan puutteesta, enkä sellaisessa puutteessa halua elää. Nyt kuitenkin bolognese houkuttelee minua huomattavasti vähemmän kun bichon frise. Bologneset ovat suorastaan ruvenneet ärsyttämään!

Kirjoitan tätä tilitystä blogiin, koska käyntitietojen mukaan huomattavan suuri osa ihmisistä tulevat tänne hakuehtona ”bichon frise vs bolognese” tms. Vain pentukyselyt voittavat tämän aiheen. Oletan siis oman pohdintani kiinnostavan myös joitain lukijoitanikin.

Ärsytyksen akuutti syy on keväisen roskan ja lian kantautuminen Hilman turkissa kotiin. Pitkä pehmeä turkki kerää uskomattoman määrän risuja, havuja, lehden raatoja yms. roskaa, joita saa nyppiä turkista pois jokaisen kävelyn jälkeen. Bolognesen turkki on myös lähes koko ajan epäsiistin näköinen.

Ulkoillessa monet ihmiset kyselevät käyvätkö koirani näyttelyissä. Kun sitten kehun bolognesejeni menestyksellä, eivät ihmiset millään suostu uskomaan, että ne epäsiistit oliot voivat mitään voittaa, kun taas bichon friseeni ovat niin paljon siistimpiä, kauniimpia ja näyttävämpiä. Tyypillinen kommentti on ”Tuoko???!?” kun ovat vihdoin tajuneet kuka koirista se voitokas on. Mutta niin se vain on, ettei kaikki omistamani bichon friset ole yhteensäkään voittaneet yhtä paljon kuin huonoimmin menestynyt bologneseni. Ei niin, että bologneset olisivat niin paljon parempia. Ei suinkaan, ehkä Lillaa lukuunottamatta. Bologneseissa on vaan niin paljon vähemmän kilpailua, että jos ei ole isompaa vikaa, on melko helppoa pärjätä näyttelyissä.

Sinänsä en nauti bichon frisen näyttelytrimmauksesta, vaan bolognese on ollut luonnollisuudessaan minulle ulkonäöltään mieluisampi. Pidän myös bolognesen rauhallisemmasta luonteesta. Ehkä oma juttuni olisi jostain puolivälistä. Sen puutteessa taidan jatkaa kummankin rodun harrastamista.

Tällä hetkellä meillä siis eletään bichon frisen pentukuumeessa. Toiveena olisi saada pentuja ja jatkaa vanhoja sukuja. Toivottavasti onnistuu! Kotiin ei tällä hetkellä mahdu enempää koiria, mutta jos vain pentuja syntyisi, niin ainahan voi yrittää löytää mukavia ja yhteistyökykyisiä sijoitusperheitä!

Lopuksi: olen siis jo aikaisemmin tehnyt vertailun näiden rotujen välisistä eroista: https://kennelsismix.wordpress.com/2012/08/16/bichon-frisen-ja-bolognesen-valiset-erot-2/

Oulu KV 13. ja 14.7.2013

Tänä vuonna esitin vain bichoneita Oulun näyttelyissä. En edes käynyt bolognese-kehän luona.

Napero, joka on täyttänyt 10 vuotta, esiintyi molempina päivissä veteraaneissa tuloksella ERI2:

Kuva

Sismix Amazing Inez

………………………………………………

Hupilla tulos taas vaihteli, kuten myös on vaihdellut sen kehäkäyttäytyminen. Lauantaina Hupi oli avoimessa luokassa ERI2. Sunnuntaina tulos oli ERI1 SA Pn2 SERT CACIB!

Kuva

White Snowfall Geez Louise

Esitin koirat osittain vapaasti seisottaen, ja mikä hienointa: en ollut ollenkaan ainoa. Ihan mahtavaa, että iänikuisen koiran venyttämisen sijaan annetaan niiden itse esiintyä ja näyttää mistä ne oikeasti on tehty!

Bichon frisen ja bolognesen väliset erot

Näiden kahden läheisen rodun väliset erot on asia, jota saan säännöllisesti selvittää. Omasta mielestäni erot eivät ole suuria, enkä ollenkaan epäile, etteikö bolognesea voisi esittää näyttelyssä bichonina tai bichonia bolognesenä. Tarvitsee vain valita lyhytrunkoinen ja korkeajalkainen bichoni, eikä sekään ole välttämätöntä koska bolognese-kehässä näkee usein epätyypillisiä pitkänomaisia bologneseja. Tärkeintä on turkin laitto, se pitäisi aloittaa jo ihan nuoresta, että päästäisiin mahdollisimman hyvään tulokseen.

Kuva  BologneseKuva  Bichon frise

1. Koko. Bichon frise on hieman suurempi ja vahvempi niin luustoltaan kuin lihaksistoltaan. Bolognese on hauraampi ja kääpiökoiramaisempi. Mittasuhteiltaan bolognesen tulisi olla neliömäinen, mutta näkemissäni koirissa isoja eroja ei siis ole näiden rotujen välillä.

2. Turkki. Turkin erot syntyvät pääosin trimmaamisen erilaisuudesta. Bichonien kesken ja bolognesejen kesken turkit vaihtelevat ihan yhtä paljon kuin näiden rotujen välillä. Turkinhoito on molemmilla yhtä työlästä, erot työläydessäkin ovat rodun yksilöiden kesken yhtä suuret kuin rotujen välillä. Bichonilla kuivataan turkki suoraksi ja leikataan se voimakkaasti muotoillen. Näyttelyyn turkin tulee olla hohtavan valkoinen ja täysin samettimaisen tasaiseksi leikattu. Bolognesen näyttelykampaus on hyvin luonnonmukainen. Turkki jätetään luonnollisen kiharaiseksi ja kiharuutta korostetaan.

Jokapäiväisessä turkinhoidossa molemmilla on takuttomana ja puhtaana pitäminen kaiken perusta. Bolognesen turkissa on paljon enemmän kammattavaa, bichoneilta leikataan suurin osa pois, joten huollettavaa on vähemmän. Pestessä bolognesen turkki on todella paljon vaivattomampi, kun se saa lähes luonnollisesti kuivua. Bichon frisellä taas kuivatessa saa hikoilla, se on työläs toimenpide. Bolognesen turkinhoidossa keskitytään turkin hellimiseen ja säilyttämiseen, bichoneilla käytetään kovempia shampoita eikä turkkia tarvitse niin paljon varoa polttamasta shamppoolla, koska se kuitenkin leikataan.   Bolognesen otsatukka sidotaan pompulalla ja bichonilla silmien yläpuolelta karva leikataan lipaksi, joten se ei tarvitse pompulaa.

3. Luonne. Nyt alkaa todellisia eroja löytymään. Bolognesessa on ripaus arkuutta, valitettavasti joillakin yksilöillä enemmänkin. Ne ovat viisaita ja itsenäisesti ajattelevia yksilöitä. Ainakin meidän Lilla on kiero kuin korkkiruuvi! Bichon frisen luonne on mutkattomampi, ne ovat joskus suorastaan tyhmiä. Ainakin itse olen omistanut muutamia yksilöitä, joiden yksittäiset aivosolut vain satunnaisesti kohtaavat ja silloin kipunoi. Bichon friset ovat rohkeampia ja innostuvat vieraista asioista, jotka helposti pelottavat bologneseja. Bologneset ovat rauhallisempia olentoja, kun taas bichon frise on koiramaailman AD/HD-tapaus, monesti aivan liiankin aktiivinen ja levoton. Molemmat osaavat olla itsepäisiä.

Molemmat ovat ystävällisiä ja iloisia olentoja ja kaipaavat kovasti ihmisen seuraa ja hellyyttä. Todellisia seurakoiria.

Kumpikin rotu on loistava valinta. Bolognese sohvakoiraksi ja bichon frise aktiivisempaan menoon.

Syntymäpäivät

Tänään viettävät syntymäpäiväänsä Sismix A-pennut. Napero sisaruksineen täyttää  yhdeksän vuotta, onnittelut kaikille!

Kuva

Napero, Sismix Amazing Inez, 9-v.

Myös perheemme nuorimmainen, Hupi, viettää tänään syntymäpäivää. Hupi täyttää kaksi vuotta, vaikka onkin vielä ihan pentu. 

Kuva

Hupi, White Snowfall Geez Louise 2-v

Kuva