Ylivieska 5.5.2016

Meillä oli varsin onnistunut näyttelykauden aloitus Ylivieskan ryhmänäyttelyssä.

DSC_2880.jpg
Hani – Sismix Harmonia KP & VSP-pentu
Ettore – Hunky-Dory Infallible KP & ROP-pentu
Lilla – Hunky-Dory MS Crown of Scandinavia ROP & ROP-veteraani
Inkeri – Sismix Ginger Pn 2 SERT

Kiitos tiimi!

Ensimmäisen koiran vaikutus

Minulle ensimmäinen koira oli se kaunein, viisain ja rakkain. Se koira, jonka silhuetti hitsautui verkkokalvolle ja jonka kautta katson kaikkia rodun yksilöitä. Ajan ja osaamisen kautta pystyy erottamaan rotumääritelmän ihannekoiran siitä omasta ensimmäisestä koirastaan, mutta se vaatii aktiivista opiskelua ja sen oman koiran ominaisuuksien ymmärtämistä ja suhteuttamista rotumääritelmään.

Ensimmäinen bichon friseni Sissi – Amanda:


Ensimmäinen bologneseni Lilla – Hunky-Dory MS Crown Of Scandinavia:


Tämä on tapahtunut minulle kahdesti. Ensimmäisen bichon frisen kanssa ja uudelleen ensimmäisen bolognesen kanssa. Molemmissa roduissa rodun sisäinen kirjo on suuri. Näyttelyissä sitä ei ehkä yhtä silmiinpistävästi näe bichon friseissä (viime kesänä yhdessä näyttelyssä suorastaan hätkähdin, miten usean eri kasvattajan koirat todella olivat kuin yhdestä muotista), mutta kotikoirarintamalla sekä iän karttuessa ja nuoruuden kukoistuksen karistessa erot ovat edelleen huikeat. Bologneseissa taas samassa kehässä on helposti koiria, joita ei heti voisi varmasti pitää samanrotuisina keskenään, jos ei tietäisi.

Onnekseni ensimmäiset koirani ovat tosiaan olleet helmiä. Eivät toki kaikilta ominaisuuksiltaan suinkaan, mutta kokonaisuutena ja ilmeeltään. Näiden ensimmäisten koirien johdatuksella on ollut ilo ja onni opetella rotuja. Kummassakaan rodussa kasvatustyö ei ole erinäisistä syistä johtuen alkanut siitä ensimmäisestä. Mutta pohja on edelleen näissä mahtavissa yksilöissä!

Pipinä

Lilla ei sitten löytänyt tarpeeksi nopeasti uutta kotia. Vaikka kiireellä en ollutkaan liikkeellä. Aina on tärkeämpää, että koti on sopiva. Joka tapauksessa Lilla sai kynnestä silmään ja on nyt toipilaana useita viikkoja. Silmässä on syvä sarveiskalvohaava. Sitä yritettiin korjata ensin suojalinssillä, mutta koska linssi ei pysynyt silmässä, silmä ommeltiin kiinni.

Viikossa silmän haava on lähtenyt hyvin korjaantumaan, joten ehkä jo kahden viikon kuluttua voidaan tikit poistaa, ja silmä pääsee paranemaan loppuun pelkällä tippahoidolla.

11046736_10205480547748465_1043311429804855799_n Nyt toivotaan, että saadaan Lilla taas kuntoon, eikä näkökyky lähde kokonaan silmästä. Lilla on ollut tosi reipas ja ilmoinen potilas. Ei me edelleenkään haluttaisi siitä luopua, mutta koiria on koko ajan pidettävä eristyksissä, koska tilanne on edelleen tappeluherkkä. Lilla siis etsii edelleen hyvää kotia, jossa tykättäisiin rauhallisesta koirasta joka kaipaa ihmisseuraa, ei toisia koiria.

Ei ole koiraa karvoihin katsominen

Vai miten se menikään? Turkkiroduissa on ongelmana, että turkki vie ison osan huomiosta ja se mitä turkin alla on, jää piiloon. Itse tykkään ottaa kuvan koirasta märkänä, niin turkin vaikutus saadaan eliminoitua. Joskus on ollut puhetta siitäkin, että tuomarinkin pitäisi (edes joskus) saada nähdä koira märkänäkin, pystyäkseen antamaan lopullisen arvion mittasuhteista. 

Kuva

 

Lilla – Hunky-Dory MS Crown of Scandinavia

 

Liminka 1.9.2012

Limingassa oli tänään ryhmänäyttely, johon osallistuimme Lillan, Tiitun ja Naperon kanssa. Bologneseja oli ilmoitettu kolme. Meidän tyttöjen lisäksi oli veteraaniuros Nekku. Lilla oli paras narttu sekä rotunsa paras ja Tiitu hienosti toisena sertin kera. Tuomarina Juha Palosaari. Näyttelyt jatkuvat näillä näkymin ensi vuoden puolella, kun Tiitu on täyttänyt kaksi vuotta ja voi ottaa vastaan valioivan sertin.

Kuva

Lilla – Hunky-Dory MS Crown of Scandinavia
Juha Palosaari: ”Upea kokonaisuus, hyvin kaunis pää ja ilme. Erinomaiset mittasuhteet, vankka runko, tasapainoisesti rakentunut. Liikkuu yhdensuuntaisesti välillä jopa turhankin kiireellä. Viehättävä pakkaus.”
Val ERI 1 Vak1 SA Pn 1 ROP

Tiitu – Sandra’s Kiss Me Kamia
Juha Palosaari: ”Miellyttävä kokonaisuus, erimaiset mittasuhteet niin päässä kuin rungossakin. Erinomainen pigmentti, hyvä etu- ja takaosan rakenne. Hännän kiinnitys voisi olla korkeampi ja runkoon saatava lisää syvyyttä. Yhdensuuntaiset terhakkaat liikkeet ja hyvä asenne, pöydällä käsittely vielä hieman jännittää.”
Nuo ERI Nuk 1 SA Pn2 SERT

Napero sai ERI:n mutta jäi veteraaneissa toiseksi.